Heli Kurikka osaamisperustaisen aluekehittämisen veturiksi

Seinäjoen yliopistokeskuksen aluekehittämisen tutkimusryhmä sai uuden vetäjän tutkijatohtori Heli Kurikasta. Yliopistokeskuksen käytävillä hyvin tutuksi tullut Kurikka aloittaa yliopistotutkijana huhtikuun alussa. Paikka vapautui, kun edeltäjänä ollut tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen siirtyi Pirkanmaan liittoon strategiajohtajaksi.

– Odotan innolla, että saan lähteä tekemään paikasta oman näköiseni. On tämä toki jännittävääkin ja koen kyllä, että isot saappaat on nyt täytettävänä. Jarilla on ollut kuitenkin niin näkyvä rooli eri verkostoissa. Tarkoitukseni on kuitenkin nyt saada uutta näkökulmaa tähän työhön, Kurikka sanoo.

Heli Kurikasta huokuu paljon uutta innostusta ja omat tutkimuksen painopisteet sekä teemat ovat jo alkaneet kiteytyä.

– Yhtenä tärkeänä teemana haluan nostaa alueiden resilienssin. Se, miten me selviämme muutosten keskellä, etenkin, kun maailma muuttuu yhä turbulentimmaksi, Kurikka tähdentää.

– Tähän kytkeytyvä teema on tulevaisuuden tutkimus. Miten voimme tunnistaa ja ennakoida trendejä ja megatrendejä sekä erityisesti, miten alueiden pitäisi näihin reagoida, Kurikka jatkaa.

Kurikka nostaa esiin kaksi isoa megatrendiä. Ensimmäinen on digitalisaatio, johon kuuluu automaatio ja tekoäly. Tässä kiinnostavaa on yhteiskunnallinen näkökulma, miten meidän pitää siihen varautua. Ja toinen iso megatrendi on jo paljon puhuttu vihreä siirtymä.

Tutkimuksen teemoja ja painopisteitä pohdittaessa Kurikka haluaa perehtyä syvällisemmin muun muassa korkeakoulutuksen vaikuttavuuteen ja korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen sekä sen merkitykseen.

– Isossa kuvassa haluan puhua toimijuudesta. Se ei ole ihan se helpoin käsite, mutta sillä tarkoitetaan laajasti niitä ihmisiä ja tahoja, jotka kehittämistä tai muutosta lähtevät tekemään. Keskeistä on, että aktiivisen kehittämisroolin ottaminen ei aina ole kytköksissä muodollisiin tehtäviin ja vastuisiin, hän avaa.

Kurikka innostuu vertaamaan aluekehittämistä strategiapeliin, jossa on alueen rakenteelliset pelimerkit ja sitten ovat ihmiset ja tahot, jotka peliä pelaavat.

– Mitä on se ihmisten konkreettinen toiminta aluekehittämisessä. Tämä on kiinnostavaa.

Millaisiin kysymyksiin uuden yliopistotutkijan johdolla lähdetään hakemaan vastauksia?

– Minulle tärkeää on alueellisen uudistumisen dynamiikka, ei jäädä paikoilleen. Miten muutos saadaan liikkeelle? Mistä löytyvät ne eväät alueelliseen uudistumiseen? Siihen liittyvät eri toimijat: koulutus, tutkimus, yritykset, kehittäjät, julkinen sektori kuten kunnat.

– Tämä kaikki on sitä osaamisen kapasiteettia, mikä meillä alueella on. Tämän osaamisen uudistuminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perinteisellä alalla otetaan käyttöön uusia toimintatapoja tai että tulee uusia yrityksiä, uusia avauksia, niitä uusia ituja.

Kurikan mukaan Etelä-Pohjanmaalla on kehittämisellä tarvetta.

– Tuottavuusluvut ovat aika heikkoja. Toki meillä on niitä edelläkävijöitäkin, mutta olisi tarvetta kokonaisuutena nostaa innovatiivisuutta. Hyvänä asiana on meillä vahvana oleva yritteliäisyys.

– Tavoitteena on kuitenkin, että yritykset osaisivat tarttua tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Ensisijaisesti Kurikka näkee oman tekemisen olevan verkostotyötä.

– En välttämättä ole se yhden asian syväosaaja, enemmän oma työ on synteesien rakentamista, kertoo Kurikka.

– Olen se, joka sitoo langanpäitä yhteen.

FAKTAA HELISTÄ

Heli Kurikka on valmistunut Oulun yliopistosta suunnittelumaantieteestä ja myöhemmin väitellyt aluetieteestä. Heli pääsi jo nuorena näkemään, kuinka iso asia aluekehittämien ja maakunnan asia on, kun hänen isänsä oli Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen maakuntajohtaja. Näin hän on saanut ikään kuin kodinperintönä rakkauden lajiin ja intohimon Etelä-Pohjanmaan kehittämiseen.

Heli on kotoisin Ilmajoen Koskenkorvalta, jossa asuu 1860-luvulla rakennetussa vanhassa pohjalaistalossa, entisessä mummolassaan, mikä on kunnostettu ja täysin remontoitu 12 vuotta sitten. Vapaa-aikanaan Heli on vahvasti taiteilijasielu, harrastajataitelija, joka maalaa, laulaa kuorossa ja tekee käsitöitä. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi tytärtä.

Teksti ja kuva: Annukka Annala