Ruokajärjestelmän kestävyyttä tutkitaan kansainvälisesti

Silvia Gaiani on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ruokajärjestelmän kestävyysmuutokseen ja yrittäjyyteen keskittyvän tutkimusryhmän johtaja. Hänen vetämänsä kansainvälisen yhteistyöverkoston tarkoituksena on muun muassa tuottaa vaikuttavia TKI-hankkeita ja nostaa Etelä-Pohjanmaan ruoka-alan kehityksen tietoisuutta maailmalla. Hänen työnsä yhdistelee monia tärkeitä teemoja.

– Työni sijoittuu ruokajärjestelmien kestävyyden, resilienssin, innovaatioiden, yrittäjyyden sekä ihmis- ja yhteiskuntatieteiden rajapintaan, Gaiani kertoo.

Yksi Gaianin keskeisistä tutkimusteemoista on kestävän ruokajärjestelmän muutos. Mutta mitä sillä käytännössä tarkoitetaan?

– Kestävän ruokajärjestelmän muutos tarkoittaa ruokaan liittyvien tuotanto-, jalostus-, jakelu-, kulutus- ja jätehuoltokäytäntöjen uudistamista siten, että koko järjestelmästä tulee ympäristön kannalta kestävä, sosiaalisesti oikeudenmukainen, taloudellisesti elinkelpoinen ja pitkällä aikavälillä resilientti eli mukautumiskykyinen, Silvia Gaiani kertoo.

Kyseessä on monitasoinen muutos, joka ulottuu laajalle alueelle. Gaianin mukaan muutos ei tarkoita ainoastaan yksittäisiä tekoja.

– Käytännössä kyse ei ole vain yksittäisten tuotteiden tai yritysten muuttamisesta ”vihreämmiksi”, vaan koko ruokajärjestelmän rakenteiden, toimintatapojen, infrastruktuurien, politiikkatoimien, liiketoimintamallien ja toimijoiden välisten suhteiden uudistamisesta. Pohjoismaissa kestävä ruokajärjestelmämuutos voidaan nähdä siirtymänä järjestelmästä, jossa painopiste on ennen kaikkea tehokkaassa tuotannossa ja kulutuksessa, Gaiani avaa.

Miksi kestävän ruokajärjestelmän muutos on merkittävä teema Etelä-Pohjanmaalla?

Yhteistyöverkoston yhtenä tavoitteena on nostaa Etelä-Pohjanmaan profiilia kansainvälisesti merkittävänä ruoka- ja maatalousmaakuntana. Yhteistyö onkin avannut uusia kansainvälisiä kumppanuuksia alueen toimijoille. Miksi kestävän ruokajärjestelmän muutosta koskeva tutkimus on erityisen tärkeää alueelle?

– Etelä-Pohjanmaan alue ei ole ainoastaan paikka, jossa ruokajärjestelmän haasteet näkyvät konkreettisesti, vaan myös eräänlainen elävä laboratorio, jossa voidaan tutkia, miten vakiintunut alueellinen ruokatalous voi uudistua kestävällä tavalla, Gaiani kertoo.

Silvia Gaianin mukaan tutkimuksen merkitystä alueella korostavat useat tekijät.

– Ensimmäinen niistä on, että vahva ruokatalous tuo sekä mahdollisuuksia että vastuuta. Maatalous, elintarviketeollisuus ja niihin liittyvät yritykset ovat keskeinen osa alueen taloutta. Muutoksen tulee siksi vahvistaa kilpailukykyä samalla, kun ympäristövaikutuksia vähennetään, eikä korvata nykyistä järjestelmää kokonaan.

Yhteistyön korostaminen on keskeistä kaikessa toiminnassa.

– Alue voi siirtyä pelkästä ruoantuotannosta kohti integroitua alueellista ruokajärjestelmää. Tutkimus voi tarkastella, miten viljelijät, jalostajat, kauppa, ravintolat, julkiset hankkijat, kuluttajat, kunnat ja tutkimusorganisaatiot voivat tehdä yhteistyötä sen sijaan, että toimisivat arvoketjun erillisinä osina, hän lisää.

Kestävyysnäkökulma kaiken keskiössä

Teemaan liittyy olennaisesti ympäristön kestävyys. Kuten Gaiani aiemmin mainitsi, koko yhteistyön pohjalla on tavoite, että järjestelmä edistää kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

– Ilmasto- ja ympäristöpaineet edellyttävät uusia tuotantomalleja. Muun muassa maan kasvukunto, luonnon monimuotoisuus ja muuttuvaan ilmastoon sopeutuminen vaikuttavat yhä enemmän maatalouden toimintaedellytyksiin. Etelä-Pohjanmaa tarjoaa tärkeän tutkimusympäristön näiden haasteiden ratkaisemiseksi, hän sanoo.

Etelä-Pohjanmaalla on hyvät edellytykset toimia kestävän ruokajärjestelmän suunnannäyttäjä myös kansainvälisesti.

– Alueella on hyvät mahdollisuudet kiertotalouteen perustuviin ruokajärjestelmiin. Maatalouden ja elintarvikealan keskittyminen mahdollistaa ravinnevirtojen, sivuvirtojen, biomassojen ja energiavirtojen parempaa hyödyntämistä. Esimerkiksi maatilojen, elintarviketeollisuuden ja biotalouden välisiä yhteyksiä voidaan vahvistaa.

Jotta muutokseen päästään, se vaatii uusia yhteistyön ja hallinnan muotoja. On tärkeää kysyä oikeita kysymyksiä.

– Keskeinen tutkimuskysymys ei ole ainoastaan: ”Mitkä teknologiat tai toimintatavat ovat kestäviä?” vaan myös: ”Miten alueen toimijat voivat yhdessä ottaa ne käyttöön?” Tämä tekee Etelä-Pohjanmaasta erinomaisen ympäristön osallistavalle tutkimukselle ja living lab -toiminnalle, Gaiani pohtii.

Muutos kestävämpään suuntaan näkyy myös alueen yrityksissä, jotka ovat Silvia Gaianin mukaan keskeisessä osassa muutosta.

– Suuri osa alueen ruokataloudesta rakentuu pk-yritysten varaan. Tutkimus voi tunnistaa käytännön toimintamalleja, joiden avulla yritykset voivat hyödyntää kiertotaloutta, digitalisaatiota, kestävää hankintaa, uusia tuotteita ja resilienttejä toimitusketjuja ilman kohtuuttomia kustannuksia tai hallinnollista taakkaa.

Miten kansainvälinen yhteistyö vahvistaa tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta?

Ruokajärjestelmän kestävyysmuutoksen tutkimuksen keskiössä on kansainvälinen yhteistyö, joka tuo tutkimukseen syvää ja laaja-alaista ymmärrystä käsiteltävistä teemoista.

– Kansainvälinen yhteistyö parantaa tutkimuksen laatua yhdistämällä toisiaan täydentävää asiantuntemusta, tutkimusmenetelmiä ja eri toimintaympäristöihin liittyvää tietoa. Maiden välinen vertaileva tutkimus vahvistaa myös tutkimustulosten luotettavuutta ja sovellettavuutta erilaisissa konteksteissa, Gaiani sanoo.

Kansainvälinen yhteistyö näkyy myös käytännössä erilaisina verkostoina ja tapahtumina. Yksi näkyvimmistä yhteistyöalustoista on vuosittain Seinäjoella järjestettävä Food Days -tapahtuma, joka kokoaa yhteen ruoka-alan päätöksentekijöitä, tutkijoita, kehittäjiä ja startup-yrityksiä eri puolilta maailmaa.

– Yhteistyö lisää tutkimuksen vaikuttavuutta tuomalla yhteen tieteellisen tiedon sekä politiikan, liiketoiminnan ja yhteiskunnan erilaiset näkökulmat. Samalla se helpottaa uusien ratkaisujen käyttöönottoa ja soveltamista eri ympäristöissä. Tästä syystä olen innostunut rakentamaan uusia yhteistyökumppanuuksia, hän lisää.

Teksti: Siiri Keltamäki

Artikkelikuva: Petri Olli