Aluehistorian neljäs maailmankonferenssi kokosi kansainvälisen tutkijayhteisön Seinäjoelle

Seinäjoen Rytmikorjaamolla 22.–24. syyskuuta järjestetty aluehistorian neljäs maailmankonferenssi kokosi yhteen noin 50 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Suomalaisten osallistujien lisäksi tutkijoita saapui Alankomaista, Etelä-Afrikasta, Etelä-Koreasta, Irlannista, Islannista, Italiasta, Japanista, Kiinasta, Kanadasta, Kroatiasta, Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Zimbabwesta. Konferenssin järjestivät yhteistyössä International Society for Regional History (ISRH) ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Seinäjoen toimipaikka.

Rytmikorjaamo toimi konferenssin tapahtumapaikkana. Kuva Taina Renkola.

Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehdon avauspuheenvuorossa aluehistorian tutkimuksen ydinteemoiksi nousivat alueiden väliset yhteydet ja verkostot sekä henkilökohtaisen, alueellisen ja globaalin vuorovaikutus. Riukulehto nosti esiin kysymyksen siitä, miten rajat syntyvät ja kuka saa määrittää ne. Rajat saatetaan mieltää muuttumattomiksi, vaikka ne ovat pohjimmiltaan ihmisten luomia ja ylläpitämiä konstruktioita. Oivaltavana esimerkkinä rajojen keinotekoisuudesta Riukulehto käytti Užhorodin kaupunkia. Jos 1900-luvun alusta 1900-luvun loppuun elänyt henkilö on asunut kaupungissa koko ikänsä, hän on ollut niin Unkarin, Tšekkoslovakian, Neuvostoliiton kuin Ukrainan kansalainen.

Sulevi Riukulehdon tarinallinen avauspuheenvuoro tempaisi mukaansa. Kuva Taina Renkola.

Konferenssin laaja ohjelma tarjosi lukuisia kiinnostavia näkökulmia siihen, miten rajat muovaavat ihmisten arkea, identiteettejä ja yhteiskunnallisia rakenteita eri puolilla maailmaa. Rajoja ja niiden vaikutuksia tarkasteltiin hyvin erilaisissa historiallisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä. Samalla useissa esitelmissä tehtiin näkyväksi sellaisia yhteisöjä, kokemuksia ja näkökulmia, jotka ovat jääneet historiankirjoituksessa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa aiemmin marginaaliin.

Konferenssin kolme kutsuesitelmöitsijää syvensivät rajojen merkitystä poliittisina, kulttuurisina ja yhteiskunnallisina ilmiöinä. Södertörnin yliopiston professori Mark Bassin käsitteli Euraasian käsitteen syntyä Venäjän geopoliittisessa ajattelussa. Esitelmä tarjosi erinomaisen esimerkin siitä, kuinka alueet voivat olla olemassa ennen kaikkea ihmisten mielissä ja poliittisissa mielikuvissa. 

Great Zimbabwe Universityn tutkija James Hlongwana puolestaan tarkasteli siirtomaavallan aikaisten rajojen vaikutuksia ndau-kansan identiteettiin Zimbabwen ja Mosambikin rajaseudulla. Itä-Suomen yliopiston tutkija Alina Kuusisto käsitteli Karjalaa rajat ylittävänä muistettuna ja elettynä tilana.

Mark Bassin eläytyi koko kehollaan. Kuva Taina Renkola.

Ottawan yliopiston tutkija Signa Daum Shanks havainnollisti esitelmässään hallinnollisten karttojen ja todellisuuden välistä ristiriitaa. Paperille viivottimella vedetty suora raja on todellisuudessa kaikkea muuta kuin luotisuora. Manitoban ja Saskatchewanin välinen provinssiraja Länsi-Kanadassa on aiheuttanut oikeudellisia harmaita alueita, jotka hämärtävät viranomaisten ja alkuperäiskansojen välistä lainkäyttövaltaa. Epäselvyys synnyttää jatkuvia sosioekonomisia jännitteitä, jotka ilmenevät nykyään konkreettisina kiistoina maanomistuksesta, verotuksesta ja luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Anu Muhonen Helsingin yliopistosta puolestaan osoitti Tornionjokilaakson asukkaita käsittelevässä esitelmässään, kuinka Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin asuvat ihmiset jakavat saman kieli- ja kulttuurialueen. Rajasta huolimatta tornionjokilaaksolaiset muodostavat omaleimaisen kulttuuriyhteisön, joiden identiteetti ei pohjaudu suomalaisuuteen kuin ruotsalaisuuteenkaan.

Signa Daum Shanksin esitelmän nimessä oli pilkettä silmäkulmassa. Kuva Heidi Åkerman.

University Centre of the Westfjordsin tutkija Matthias Kokorsch käsitteli Islannin ja Iso-Britannian välisiä turskasotia ja merirajojen määrittelyn haasteita tilanteessa, jossa kalakannat liikkuvat valtioiden asettamista rajoista riippumatta. Esitelmä havainnollisti, kuinka keinotekoisia ihmisten määrittelemät rajat voivat olla luonnon prosessien näkökulmasta. 

Sukupuolentutkimuksellista näkökulmaa aluehistoriaan toi Stellenboschin yliopiston tutkija Kongko Louis Makau, joka tarkasteli sukupuolittuneita valta-asetelmia ja naisten roolia Etelä-Afrikan vapaustaistelussa. Naiset käänsivät perinteiset odotukset sukupuolestaan edukseen, ja onnistuivat salakuljettamaan aseita sekä taistelijoita rajojen yli.

North-West Universityn tutkija Bronwynn van Tonder tarkasteli sosiaalisen darwinismin vaikutusta Etelä-Afrikan epäsuoran hallinnon käytäntöihin. van Tonder osoitti, kuinka sosiaalisen darwinismiin kuuluvaan ”vahvimmat selviytyy” -ajatteluun perustuvat käsitykset ovat vaikuttaneet väestöjen luokitteluun, hallintaan ja erotteluun siirtomaahallinnon aikana.

Bronwynn van Tonder ja Etelä-Afrikan kartta. Kuva Taina Renkola.

Kulttuurisen muistin ja muuttoliikkeiden teemat näkyivät useissa esityksissä.  Samuli Korkalainen Taideyliopistosta tarkasteli amerikansuomalaista identiteettiä hengellisten laulukirjojen avulla. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa satojatuhansia suomalaisia muutti Yhdysvaltoihin. Muuton seurauksena suomalainen kulttuuriperintö ja amerikkalainen kulttuuri alkoivat sekoittua ja muodostaa uudenlaisia kulttuurisia tiloja.

Japanilainen vapaa tutkija Rumi Umino lähestyi kulttuurista muistia ylisukupolvisena narratiivina. Uminon tutkimuskohteena oli oman suvun kokemukset Mantšuriassa. Markku Mattila Siirtolaisuusinstituutista puolestaan tarkasteli kulttuurisen muistin vaikutusta yhteiskunnallisiin asenteisiin vertailemalla vuoden 2015 Syyrian ja vuoden 2022 Ukrainan pakolaisten saamaa vastaanottoa Etelä-Pohjanmaalla.

Keskittynyt tutkijajoukko. Kuva Taina Renkola.

Tieteellisen ohjelman rinnalla konferenssi tarjosi osallistujille mahdollisuuden tutustua eteläpohjalaiseen kulttuuriin. Seinäjoen kaupungintalon vastaanotolla vieraat toivotti tervetulleiksi kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä. Illan musiikkiohjelmassa kuultiin eteläpohjalaista kansanmusiikkia viulisti Kyösti Järvelän ja haitaristi Lauri Kotamäen muodostaman Mäsä-duon esittämänä. 

Mäsä-duo laulatti ja nauratti yleisöä Seinäjoen kaupungintalolla. Kuva Heidi Åkerman.

Keskiviikon gaalaillallinen Hotelli Almassa huipentui kanteletaiteilija Maija Pokelan esitykseen. Konferenssin päätteeksi osallistujat tutustuivat opastetulla kierroksella Alvar Aallon suunnittelemaan Aalto-keskukseen.

Rumi Umino (vas.), Mark Bassin ja Jonahtan Dolley ihmettelevät kanteletta Maija Pokelan opastuksella. Kuva Heidi Åkerman.

Vaikka International Society for Regional History on nuori tiedeyhteisö, sen järjestämä konferenssi vakuutti kansainvälisenä keskustelufoorumina ja vahvisti alan kansainvälisiä tutkimusverkostoja. Konferenssin osallistujien hyvin erilaiset taustat heijastelivat historiantutkimuksen monitieteistä luonnetta. Aluehistoriaa tarkasteltiin niin oikeustieteen, maantieteen, kielitieteen, musiikintutkimuksen, siirtolaisuustutkimuksen, kulttuuriantropologian, sukupuolentutkimuksen kuin politiikan tutkimuksen näkökulmista. Konferenssin keskeinen viesti tiivistyi ajatukseen, että rajat voivat erottaa, mutta alueet yhdistävät. Sama ajatus näkyi myös eri tieteenalojen kohtaamisessa yhteisen tutkimusteeman äärellä.

ISRH:n puheenjohtaja Elize S van Eeden piti konferenssin jäähyväispuheen. Kuva Timo Suutari.