Vilkku vasemmalle Etelä-Pohjanmaa ja ohi muista
2000-luvun alkupuolella siirtymä kohti biotaloutta häämötti horisontissa. Nyt olemme Ukrainan kriisin seurauksena ja monien muiden herättelevien yhteiskunnallisten ja luonnonmullistusten havahduttamina tilanteessa, jossa horisontti onkin tullut kiinni tuulilasiin. Kannustimet ovat vaihtuneet pakoksi ja porkkanat tukevaksi kepiksi, jollei kehityskulku muutu fossiilitaloudesta kohti kestävää ja resurssiviisasta tuotantoa ja kulutusta. Etelä-Pohjanmaa on tunnetusti ja tutkitusti resilientti mukautuja, mutta voisiko se olla tässä asiassa myös yritteliäs edelläkävijä?
Tilastojen perusteella näyttää siltä, että Euroopan ja Suomen teot biotalouden vahvistamiseksi eivät ole olleet riittäviä tai sitten tavoitteet eivät ole olleet ensinkään vakavasti otettavia tai yrityksille mahdollisia. Suomen biotaloussektori ei ole saavuttanut sille vuonna 2014 kansallisessa biotalousstrategiassa asetettuja suuria kasvutavoitteita. Tavoitteeksi otettiin 100 000 työpaikan syntyminen biotaloussektorille ja tuotoksen kasvattaminen 100 miljardiin vuoteen 2025 mennessä. Strategiaan kirjatun biotalouden määritelmän mukainen työllisten määrä on Suomessa vähentynyt vuosina 2010–2020 yli 23 000 työllisellä. Biotalous ei ole kokonaisuudessa ollut merkittävä kasvusektori, vaan se on kasvanut samassa tahdissa kuin muu kansantalous. Näin mitattuna vihreä siirtymä on ollut kovin verkkaista.
Samanaikaisesti Suomen menestys niin innovaatiotoiminnan mallimaana kuin osaamisen ja koulutuksen kärkikastissa näyttää olevan muisto entisestä. Nuorten työikäisten koulutustaso uhkaa painua Suomessa OECD-maiden keskitason alapuolelle ja T&K-panostukset ovat jääneet jälkeen keskeisistä verrokkimaista. Neljän prosentin T&K-intensiteetin tavoite näyttää karkaavan julkisen talouden paineissa.
Nämä kansalliset haasteet ovat läsnä myös Etelä-Pohjanmaalla. Biotaloudella on Suomessa suhteellisesti kaikkein suurin merkitys Etelä-Pohjanmaalla, jossa 21 % maakunnan työllisistä lukeutuu biotalouden sektoreille. Biotalouden osuus maakunnan tuotoksesta on lähes kolmannes ja arvonlisäyksestä viidennes. Maakunnassa on vahvasti kehittyneitä biotalouden sektoreita, kuten elintarviketeollisuus, biotalouden palvelut, rakentaminen ja energia. Vahvimmat sektorit ovat investoineetkin vahvasti, mutta silti biotalous on kehittynyt monissa muissa maakunnissa suotuisammin. Etelä-Pohjanmaa ei ole vahvistanut asemiaan osaamis- ja innovaatiovetoisessa biotalouden kehityksessä suhteessa muihin maakuntiin.
Etelä-Pohjanmaan marssia kohti tietotaloutta tulee kiihdyttää muutenkin: maakunnan panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan on edelleen maakuntien häntäpäässä ja koulutustaso mataa vahvistuneesta pohjavireestä ja edistysaskelista huolimatta. Valopilkkuja ja mielenkiintoisia kehityskulkuja on nähtävissä, mutta tutkimus- ja kehitystoiminnan näkökulmastakin Etelä-Pohjanmaan biotaloudelta on lupa odottaa enemmän.
Nyt olisikin kiihdytysvaiheen paikka Etelä-Pohjanmaalla ja Suomessa laajemmin. Innovaatioihin, osaamiseen ja teknologiaan panostaminen on ollut aikaisemminkin kansallinen menestystarina. Biotalous on edelleen merkittävä mahdollisuus Suomelle ja erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Kansallinen biotalousstrategian päivitys valmistui keväällä 2022 ja Business Finland rahoittaa bio- ja kiertotaloutta vahvemmin kuin mitään teemaa aiemmin. Kaiken kukkuraksi Euroopan unionin instrumentit on ohjattu tukemaan vihreää siirtymää. Maakunnan näkökulmasta avainkysymys on se, kuinka hyvin tätä kehittämisen kiihdytyskaistaa osataan hyödyntää.
Nyt vilkku vasemmalle ja muista ohi!
tutkija, tohtoriopiskelija Valtteri Laasonen
tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen
Tampereen yliopisto, Seinäjoen yliopistokeskus
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 8.11.2022.