Kansalaistiede on intohimoista tiedon hankintaa
Liekitätkö pihvin vai teetkö sous vide ruokaa? Teetkö kasvisruokaa eksoottisista kasviksista? Oletko tehnyt DNA-testin sukututkimusta varten ja samalla selvittänyt oman haploryhmäsi? Omistatko museoauton tai oletko peräti entisöinyt sellaisen? Kaikissa näissä toimissa tarvitaan erikoistunutta tietoa ja erityisiä laitteita tai käytetään erityisiä kojeita. Niiden käyttöön tarvittavan tiedon hankkiminen on vaatinut aikaa ja paneutumista. Myös tarvittavien laitteiden ja niiden osien hankkiminen on vaatinut monenlaista harkintaa ennen ja jälkeen hankintojen. Laitteisiin ja niiden ominaisuuksiin on mahdollisesti perehdytty ennakkoon, jopa kokeillen. Mahdollisesti on hankittu niin sanottua kaveritietoa tutuilta tai asianharrastajiksi tunnistetuilta. Keskeistä on, että jostain on syntynyt kiinnostus johonkin edellä mainituista asioista. Samalla on otettu ensiaskeleita myös kansalaistieteen pariin ja itsensä kehittämiseen erikoistuneissa ryhmissä.
Mahdollisuudet itsensä kehittämiseen yksin ja ryhmässä ovat lisääntyneet yhteiskunnan muuttumisen myötä. Tarjolla on entistä enemmän erilaisia mahdollisuuksia enemmän tai vähemmän pitkäjänteiseen itsensä kehittämiseen. Nyt puhutaan jatkuvasta oppimisesta, aiemmin puhuttiin elinikäisestä oppimisesta. Ydinkysymys itsensä kehittämisessä on, miten sitä voi harjoittaa yksin ja mitä voi tehdä vain yhdessä. Osa kehittymisestä ilmenee siis vain suhteessa muihin ja vain yhdessä toimien. Yhteiskunnan digitalisoituessa oppilaitosopiskelun ja itsenäisen opiskelun mahdollisuudet ovat muuttuneet.
Iina Järvinen väitteli hiljattain aiheesta Itsensä kehittäminen köyhyydessä. Tutkimuksen mukaan itsensä kehittäminen on sekä materiaalista että immateriaalista. Materiaalinen itsensä kehittäminen liittyy tapoihin ja muotoihin, esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin harrastamiseen sekä median käyttöön. Immateriaalinen itsensä kehittäminen on puolestaan psyykkistä ja henkistä itsensä kehittämistä. Erityisesti vapaassa sivistystyössä materiaalinen ja immateriaalinen itsensä kehittäminen on liitetty yhteen. Vapaan sivistystyö peruste ja oikeutus onkin viime vuosikymmeninä noussut juuri tästä liittymäpinnasta. Nyt saatetaan elää jonkinlaisia yhteiskunnallista taitevaihetta. Valtio vähentää vapaan sivistystyön rahoitusta. Motivaatio osallistumiseen syntyy entistä enemmän arjen kautta. Kansalaistiede murtautuu arkeen.
Monesti puhutaan niin intohimoisesta itsensä kehittämisestä, tietojensa kartuttamisesta ja siihen liittyvästä vuorovaikutuksesta, että itsensä kehittäminen on jo kansalaistiedettä. Se on syvällistä perehtymistä asioihin ja niiden taustoihin. Kansalaistiede voikin olla huomisen ratkaisu jo tänään. Kansalaistieteessä eriytyneet ryhmät etsivät intohimoisesti omaa kiinnostustaan koskevia tietoja ja osaamista ja jakavat sitä keskenään. Ryhmän ulkopuolisetkin hyötyvät tällaisesta tiedon kasaantumisesta monilla tavoin. Sivusta kuunnellen tällaisten henkilöiden keskustelu saattaa vaikuttaa joko ns. nippelitiedolla prassailulta tai aivan liian suurelta kiinnostukselta jotain yksittäistä asiaa kohtaa. Mutta kansalaistiede onkin puhtaimmillaan erittäin kunnianhimoista paneutumista itseä kiinnostaviin asioihin. Se on intohimoa hankkia tietoa ja elää itselleen merkittävää arkea omien hengenheimolaistensa seurassa. Itsensä kehittämisen idea onkin monesti sitä, että kun paikalla on kaksi, niin läsnä voi olla myös kolmas: yhteinen osaaminen.
Matti Mäki
erikoissuunnittelija, Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys
Puheenvuoro on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 11.12.2023