Miten tunnistetaan 3D-tulostettaviksi soveltuvat osat?

 
Iñigo Flores Ituarte, Petri Helo  & kumpp. esittelevät tutkimuspaperissaan menetelmää, jossa olemassa olevia tuotannollisia osia voidaan lähteä kartoittamaan 3D-valmistustekniikan kannalta.
 
Perinteisiä valmistusmenetelmiä ei ole välttämättä järkevää vaihtaa 3D-tulostukseksi, mutta joissakin osissa voidaan saavuttaa hyötyjä. Lisäävä valmistus (eli 3D-tulostus) on nouseva teknologia ja erityisesti metallien ja komposiittimateriaalien tulostus mahdollistaa sellaisia rakenteita, joita ei voida toteuttaa millään muulla tekniikalla. Lisäksi lisäävä valmistus mahdollistaa yksilöllisen valmistuksen ja voi muuttaa toimitusketjuja.
 
Topologia-optimoinnilla tietokone voi esimerkiksi suunnitella painavasta osasta kevyempiä variantteja, jotka kestävät voimia yhtä paljon kuin alkuperäinen osa. Suunnitteluautomaatti koettaa ehdottaa mahdollisia rakenteita, jotka kestävät yhtä paljon kuin alkuperäinen. Samalla se yrittää minimoida materiaalitarpeen. Kevyemmän komponentin geometrian voi valmistaa vain 3D-tulostuksella.
 
Yllä oleva kuva on saatu Petri Helolta.

Jeppe Foshammera, Peder Veng-Søberg, Petri Helo, Iñigo Flores-Ituarte (2022).  Identification of aftermarket and legacy parts suitable for additive manufacturing: A knowledge management-based approach